Historia

Lisa ja Erik Granholm

Liisa ja Erik tupansa portailla

Liisa ja Erik tupansa portailla

Lisa ja Erik Granholm olivat saaristotilan ensimmäiset asukkaat. Erik Granholm syntyi täältä Vesterössä, Granholmin saaressa 1800- luvun puolivälissä. Hänen lapsuudessaan elettiin Suomessa suuria nälkävuosia, puute oli ankara myös saaristossa sillä poikkeuksellisissa sääoloissa ei kalastuskaan antanut saalista. Erik itsekin joutui kerjuulle ja löysi turvapaikan ruokapalkalla vasta satojen kilometrien päästä. Olojen jälleen vakiinnuttua palasi Erik kotisaarelleen, perusti perheen Lisansa kanssa, rakensi talonsa ja uurasti saaristolaisten moninaisissa töissä. Erik oli paitsi kalastaja myös veneenrakentaja ( båtmästare ), laivuri, halkokauppias ja kivenhakkaaja. Kaikista näistä toimista on vieläkin jälkiä nähtävissä Granholmin saaressa. Heidän asuinsijoillaan toimii nyt Varpin Saaristotila.

 

Rautakausi – Pohjan Särkät

Kun Väinölän väki Kalevalaiseen aikaan teki merimatkojaan Pohjan perille kohtasivat he matkoillaan vaarallisia matalikkoja ja kareja, karien kohdalla aallot särkyivät ja paikat nimettiin särkiksi, Pohjan Särkiksi. Kun särkkä maankohoamisen myötä paljasti uutta maata sai se uuden nimen Särkkämaa. Yksi saaristomme korkeista kallioisista saarista   on nimeltään Särkimo ( Särkkämo ).

Saariston asuttaminen – siirtolaisuus Ruotsista


Liikettä Merenkurkussa

Kun Pohjanlahti jo muinaisuudessa oli tarjonnut elantoa ja kulkuyhteyden rannikon asukkaille oli svealaisilla, kainulaisilla ja suomalaisilla yhteyksiä ja tuntuma toistensa valtapiireihin. Ristiretkien ( 1100-1300 – luku ) myötä ruotsalaisvalta Suomessa  vahvistui ja sen myötä Suomen rannikkoseuduille muutti siirtolaisia Ruotsista mm. Helsinglandista ( Helsingbyn kylä Vaasan lentokentän liepeillä ja Korsholman linna n. 1370). Siirtolaisten asuinsijat saaristossa perustuivat sopimuksiin, vuosittaista vuokraa luontaistuotteina maksettiin jokivarsien suomalaisasukkaille. Maksut suoritettiin aina tiettynä ajankohtana, tietyssä paikassa ( Kyrönjokisuulla Maksunmaa, myöhemmin Maksamaa – Maxmo ).

1500 – 1600- luku, Wasa – suvun aika

Veronmaksut,  katovuodet, sotaväenotot ja talonpoikaispurjehdus asettivat kehykset tuon ajan ranta-asukkaan elämälle. Kuningas Gustav Wasa järjesteli mm. valtakunnan kalastusasioita. Katovuosien aiheuttamat ongelmat veron maksuun oli kompensoitavissa kalastuksen tuotoilla ja kun sisäsaariston kalastusoikeudet olivat ruotsalaisasutuksen käytössä jaettiin ulkosaariston kalastusoikeuksia sisämaan asukkaille. Mikkelinsaarille syntyi tuohon aikaan kalastustukikohtia ( vistejä ) joissa talonpojat muutaman viikon tuottoisalla kalastuksella saattoivat hankkia vuotuiset veronmaksunsa ja enemmänkin. Saalis joko kuivattiin tai suolattiin ja varastoitiin edelleenkuljetusta odottamaan. Kuljetuksesta ja provisioista kilpailivatkin sitten kuninkaan kalastusvoudit, kirkon saarnamiehet ja talonpojat itse omilla pursillaan.

Suuri Pohjansota – Isonvihan aika


Venäjän laivasto Hankoniemellä 1714

Kun Sveanmaan suurvalta-aika kääntyi laskuun laajensi Venäjän Tsaari Pietari I merivaltaansa Itämerellä ja miehitti koko Suomen. Isossakyrössä käyty tuhoisa Napuen taistelu helmikuussa 1714 sinetöi maata puolustaneen armeijan kohtalon ja alkoi synkeä Isonvihan aika.  Miehittäjä tuhosi altaan elämää ja omaisuutta. Osa asukkaista pakeni Ruotsiin ja osa visteihinsä ulkosaaristoon. Saariston piiloistakin heidät löydettiin ja pahoin pideltiin.

 

1800 – luku, Venäjän vallan aika

Syksyllä 1808 käytiin Oravaisissa Suomensodan ratkaisutaistelu ja Suomi siirtyi nyt autonomisena alueena Venäjän keisarin alaisuuteen. Gustav von Numers Tottesundin kartanosta oli taistelun aikaan Pohjanmaan rykmentin päällikkönä.


Gustav von Numersin univormu Tottesundin kartanossa

Suomi  itsenäistyy – Jääkäriliike

Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä voimistui Suomessa itsenäisyysaate ja valmistautuminen aseelliseen toimintaan. Jääkäriliikkeen salaisia etappiteitä kulki Merenkurkussa yli Pohjanlahden. Suomalaisten aktivistien etappitiet ja asekuljetukset toimivat Vesterössa paikallisten asukkaiden avustuksella vuosina 1915 – 1917 . Emäntä Beata Vesterö oli yksi kylän kantavista voimista. Suomeen saapui Höyrylaiva Equityn ruumassa ratkaiseva aselähetys aktivisteille. Aluksen lasti purettiin Vesterössä lokakuussa 1917.


Aselaivan päällikkö Gustav Petzold

 

1960 -luku,maantieyhteys mantereelle

Saariston elämä kehittyi ja vaurastui Suomen itsenäisyyden myötä. Myös toisenmaailmansodan koettelemukset kestettyään saattoi saariston väki astua uuteen aikaan puhelimen, sähkön, maantieyhteyden ja turkistarhauksen myötä.


Kesäinen tienvarsi Granholmin saaressa


Kesäasukkaita koivukujalla Granholmin saaressa
Kalastus ja maatalous oli vielä pitkään osa arkista aherrusta. Huvila-asutus toi saaristoon uusia asukkaita ja vahvisti paikallista palvelutarjontaa.